Vuoroviljelyn periaatteiden mukaisesti kylvimme lauantaina lasten kanssa yhteen laatikkoon porkkanaa, silpoydinhernettä, vähän salaattia ja pinaattia. Toiseen laatikkoon laitettiin kasvamaan perunaa, persiljaa, ruohosipulia ja sipulia. Kolmannessa laatikossa on monivuotisia ruokakasveja, kuten raparperia, lipstikkaa ja pari mansikan tainta. Mansikat olisi tarkoitus saada omaan laatikkoonsa, mutta ei ehkä vielä tänä vuonna. Haaveena on saada kasvimaan laidalle myös kasvihuone, mutta sekin aikanaan. Kaikille laatikoille laitettiin myös muutama samettikukka kasvikumppaniksi.
Ruohosipulia kasvaa monivuotisena yhdessä laatikossa niin innokkaasti, että olen jakanut sitä kaikille halukkaille kasvattajille. Ja vaikka lapset sitä ohimennen napsivatkin, ei meillä saada kulumaan kasvatettua määrää edes kuluvalla vuosikymmenellä!
Kuvista ei näy, mutta meillä oli seurana myös valtava joukko mäkäräisiä ja hyttysiä, joiden ansiosta teimme kaikki viljelijät aina välillä pieniä hyppykierroksia ympäri puutarhaa. Hauskaahan se oli tietenkin lastenkin mielestä, kun äitikin sinkoili hyttysparvia karkuun!
Raparperiakin on, mieheni sanoin, "vaikka lampaat söis". Kasvimaani kruunulle on joskus saattanut lentää vähän reilummin lannoitetta, vaikka se pitääkin voimakkaasta lannoituksesta. On jälleen niin ihanaa nähdä, miten kevät ja nyt alkukesä kasvattavat joka päivä kasveja ympäri puutarhaa!