Ruusupenkki osa 1: Penkin perustaminen

Olen haaveillut ruusupenkistä jo pitkään, mutta aina jokin muu projekti on mennyt haaveen edelle ja ehkä olen ajatellut, etten osaisi kasvattaa ruusuista riittävän hienoja. Viime kesänä päätin tarttua ruusuja piikeistä ja perustaa kaunottarille ihan oman penkin - tilaahan meillä riittää, joten tuumasta toimeen. 

Talven ja kevään aikana selasin kaikki mahdolliset ruusuoppaat ja -nettisivut kerätäkseni tietoa lajikkeista, sommitellakseni yhteensopivia värejä ja varmistaakseni koko kesän kukinnan. Tiedätte ehkä tunteen, kun kaikki näyttää paperilla upealta, vain toteutus puuttuu. Jep, tältä se minullakin näytti vielä huhtikuussa. 

Näkymä etuovelta

Suunnittelin paikkaa auringonsäteiden ja katseiden alle puutarhavajan edustalle. Paikka oli ollut jo vuosia ongelmallinen, sillä siinä ei tuntunut kasvavan oikein mikään järkevä tai kaunis. Ruusuille olikin tarkoitus rakentaa kunnon kohopenkki, jotta maan saa muokattua sopivaksi. 

Kaivuri oli toisen työmaan ansiosta pihassa, joten mitäpä sitä sitten käsivoimin kaivelemaan, kun hevosvoimiakin löytyy! Olin suunnitellut ruusupenkistä kauniin puolikuunmuotoisen, romanttishenkisen alueen, mutta heti ensimmäisestä kaivurin kauhan maakosketuksesta lähtien oli selvää, että suunnitelmaa oli paras muuttaa. Siispä lopulta ruusupenkin muodoksi asettautui siisti ja käytännöllinen suorakulmio. Ei hassumpi, totesin, ja sopihan se puutarhavajankin konstailemattomaan muotoon. 

Ruusupenkin perustuksia tehtäessä on hyvä muistaa, että ruusuilla tulee olla riittävän syvä multatila. Tästä penkistä oli tarkoituskin tehdä kohopenkki, joten maata kaivettiin 20-30 cm verran ja saman verran tuli maata päälle. 

Meidän puutarhassa ei tehdä juuri minkäänlaisia kaivauksia tai perustuksia ilman linjalankaa, puukkosahaa, mittanauhaa ja spraymaalia. Nämä työkalut matkassa (peruskalujen lisäksi tietenkin) on perustettu kivikäytävät, kasvimaat ja kukkapenkit vuosien varrella. Vuosittain kanttauksia rajataan uudelleen puukkosahalla ja avot, kiemurteleva rajaus on taas parturoitu suoraksi.

Minä olen vähän suurpiirteisempi ja piirtelen laveammalla siveltimellä, mies puolestaan on millintarkka rakentaja ja perustaja. Näillä ominaisuuksilla ollaan saatu aika paljon aikaan - vaikka isossa puutarhassa ei aina siltä näytäkään. 

Joka kevät (viimeiset 10 vuotta) mielissä ja listoilla on ainakin sata projektia, ideaa, suunnitelmaa ja haavetta, joista noin kymmenesosa toteutuu. Ja lähes jokaisen kesäloman aikana todetaan taas, että mitä hullua, kuka viettää lomansa puhkuen kivien, sepelikasojen ja kuorikatteiden keskellä! Mutta koskaan ei ole vielä tuntunut siltä, ettei olisi kannattanut aloittakaan. Sen verran hyvää fiilistä ja iloa tämä harrastus näköjään tuottaa. 

Seuraavassa päivityksessä on jo vähän enemmän kauneutta maassa, kun ruusut pääsevät uuteen kotiinsa ja saavat katteet päälle. Ehkä joskus saan päivittää myös upeat kukkaloistot tänne blogiin! 

 

Maalaisidylliseinä

Rakensimme muutama vuosi sitten pihan perälle puuvaja-puutarhatarvikepiharakennuksen. Rakennuksen, arkinimeltään puuvaja, toisessa päässä on polttopuiden koti ja toinen puoli on pyhitetty puutarhatarvikkeille, ruukuille, lyhdyille ja lasten pihaleluille. 

Tästä lähdettiin liikkeelle. :) Heinikkoa, rikkakasveja, suorastaan laiminlyöty puutarhan osa - ja vielä varsin näkyvä sellainen! Pikkuhiljaa kannoin paikalle esille asetettavia työkaluja, kukkalaatikon (vähän vinossa) ja pari amppelia. Parina talvena seinällä on ollut lyhtyjä valaisemassa tietä puuvajalle. That´s it. 

Puuvajan pitkä seinä on talomme suuntaisesti ja tähän kevääseen saakka täysin paljas kasveista tai minkäänlaisista pihakoristeista. Seinä on melko keskeisellä paikalla etupihallamme, joten päätimme tehdä asialle jotakin.

Vanhan ikkunan saimme erään vanhan maalaistalon ikkunaremontin myötä. Ikkunoita on meillä kaksi, joista toinen odottaa vielä uutta käyttötarkoitustaan. Ikkunalasien taakse mies ruuvasi pleksin, jotta seinän takaa joskus törröttävät haravanvarret ja jääkiekkomailat eivät riko upeita, käsintehtyjä ikkunalaseja. Pleksi ei näy ikkunan takaa ollenkaan, mutta tekee ikkunasta nyt turvallisemman. 

Meillä on muutamia upeita, vanhoja työkaluja ja entisajan tarvikkeita, joita olemme vaalineet. Nyt niille löytyi vihdoin koti! Osa työkaluista on ollut vielä viime kesänä käytössä, mutta tästä eteenpäin niiden tärkein tehtävä on ilahduttaa ja kertoa tarinoita menneistä ajoista. Työkalut ovat isäni peruja pirkanmaalaisen maalaistalon piha- ja peltotöistä. 

Ripustimme työkalut kaverilta saatuun heinäseipääseen rautalangalla. Näin työkalujen ripustuskorkeutta voi halutessaan muuttaa tai vaikkapa vaihtaa paikkaa. 

Teetin muutaman kukkalaatikon puualan opiskelijan näyttötyönä, ja laatikot ovat todella hienoja! Jopa niiden multatilasyvyyttä saa säädeltyä riippuen istutettavan kasvin multatilan tarpeesta kahteen eri syvyyteen.

Tähän kukkalaatikkoon istutin perinteisiä punaisia pelargonioita ja kaveriksi valkoisia lumihiutaleita. Paikka on paahteinen, mutta nämä kesäkukat selviävät, kunhan muistan kastella. Pohja laudat ovat harvassa, joten ylimääräinen vesi pääsee sopivasti pois.

Saviruukut viihtyvät auringossa ja pääsevät toisinaan tositoimiinkin lepopaikaltaan. Maitotonkat ovat talon isännän isän peruja, niillä aikoinaan kuljetettiin maito kotiin Pohjois-Karjalassa. 

 

Puuvajan edusta varmasti elää vielä moneen kertaan ja joka kesä näyttää vähän erilaiselta, mutta tällä erää olemme erittäin tyytyväisiä muutokseen! 

Kesäkukkien valtakunta

Ah ja voih - palaan toukokuun tunnelmiin vielä hetkeksi, kun ihania kesäkukkia piti taas käydä ihan vaan muutama ostamassa lähipuutarhalta! Luottopuutarhamyymäläni kasvattaa upeita kesäkukkia, vihanneksia ja yrttejä, joiden määrä ja loisto yllättää aina. Lapsista keskimmäinen on innokas seuralainen puutarhaostoksilla - kukkien värit ja visuaalisuus selvästi viehättää sekä vapaus vaellella kasviuhuoneesta toiseen aivan vapaasti äidin pähkiessä kesäkukkavalintoja. 

Esikoispojan kanssa tein viime kesänä yllätysreissun puutarhalle kesäkukkien hankinta mielessä. Esikoinen ei ole, noh, kovin innostunut kukista saati niiden väriloistoista, mutta onneksi on huumorimiehiä ja uteliaskin vielä. Ja taitaa tietää äidin innostuksen kukkia kohtaan, joten suhtautui retkeemme suopein mielin. 

Lopulta meillä oli todella hauskaa, kun lastailin kukkia malliin "vielä nämä ja nämä" hänelle kyytiin, ja poika kantoi autoon kaiken, minkä pyysin - ja sai vielä kehut ja työtarjouksen puutarhurilta. Päälle päätteeksi kävimme jätskillä "raskaan työn raatajina". Pari tuntia vierähti mukavasti hauskassa seurassa! 

Ja tänä vuonna poika lupautui uudelle reissulle (jos saa jäätelön palkkioksi), kun kysyin pilke silmäkulmassa. Äiti-poika-aika taisi olla sittenkin mukavaa, vaikka sitten kukkien keskellä. 

Kasvimaan kevätkylvöt

No nyt on kasvilaatikkomaan muokkaukset tehty ja siemenet, siemenperunat (Timo-lajike) ja istukassipulit (keltasipulia) hankittu. Siispä kylvämään! Ja mitäs ihania herkkuja tänä vuonna kasvimaalla kasvatetaankaan?

Vuoroviljelyn periaatteiden mukaisesti kylvimme lauantaina lasten kanssa yhteen laatikkoon porkkanaa, silpoydinhernettä, vähän salaattia ja pinaattia. Toiseen laatikkoon laitettiin kasvamaan perunaa, persiljaa, ruohosipulia ja sipulia. Kolmannessa laatikossa on monivuotisia ruokakasveja, kuten raparperia, lipstikkaa ja pari mansikan tainta. Mansikat olisi tarkoitus saada omaan laatikkoonsa, mutta ei ehkä vielä tänä vuonna. Haaveena on saada kasvimaan laidalle myös kasvihuone, mutta sekin aikanaan. Kaikille laatikoille laitettiin myös muutama samettikukka kasvikumppaniksi.

Ruohosipulia kasvaa monivuotisena yhdessä laatikossa niin innokkaasti, että olen jakanut sitä kaikille halukkaille kasvattajille. Ja vaikka lapset sitä ohimennen napsivatkin, ei meillä saada kulumaan kasvatettua määrää edes kuluvalla vuosikymmenellä!

Kuvista ei näy, mutta meillä oli seurana myös valtava joukko mäkäräisiä ja hyttysiä, joiden ansiosta teimme kaikki viljelijät aina välillä pieniä hyppykierroksia ympäri puutarhaa. Hauskaahan se oli tietenkin lastenkin mielestä, kun äitikin sinkoili hyttysparvia karkuun!






























Raparperiakin on, mieheni sanoin, "vaikka lampaat söis". Kasvimaani kruunulle on joskus saattanut lentää vähän reilummin lannoitetta, vaikka se pitääkin voimakkaasta lannoituksesta. On jälleen niin ihanaa nähdä, miten kevät ja nyt alkukesä kasvattavat joka päivä kasveja ympäri puutarhaa!

Puutarhan alkutaipaleella

Omassa puutarhassa moni asia tuntuu keskeneräiseltä ja varsinkin isossa puutarhassa moni nurkka on ihan oikeastikin vaiheessa. Meidän piha on yli kymmenen vuotta vanha. Alkuvuosina pienen vauvan kanssa puutarhahommat tuntuivat vielä varsin kaukaisilta - vielä ei ollut puutarhahulluus iskenyt. Pikkuhiljaa jalkauduin yhä enemmän ja useammin pihaan ja ideat ja haaveet alkoivat vallata yhä enemmän mieltä.

Lasten myötä aloin itsekin tutkia pihaa uteliailla silmillä, ja miehen kanssa suunniteltiin ja toteutettiin paljon kaikenlaista. Ne ideat ja neronleimaukset vain yltyivät ja lisääntyivät. Kesäillat olivat aivan ihanaa aikaa, kun lapset olivat jo nukkumassa ja meillä ideoita lenteli terassilla istuskellessa.

Nyt lähinnä naurattaa ne suloiset pienet kukkapenkit, joita ensimmäisinä halusin puutarhaan. Melko pian kuitenkin tajusin, että isolla pihalla kaikki pitää olla ISOA. Metri kertaa metri ei näytä miltään - paitsi jos ikeamainen kuutioajattelu on otettu käyttöön.

Onneksi on upeita puutarhakirjoja (niistä parhaista myöhemmin lisää) ja netin valtava ideapankki, joiden avulla löysimme paljon hyviä vinkkejä ja tietoa. Siinä samalla sitten opin latinankielisiä nimiä sekä tuntemaan perennojen ja pensaiden eri lajikkeita.

Tästä lähdettiin liikkeelle keväällä 2005. Nyt tuntuu lohduttomalta näyltä, mutta silloin sitä ei onneksi ymmärtänyt hirvitellä. 

Tälläkin paikalla on nyt mainio piharakennus ja aktiivinen pihatyöalue. 

Mistä te lähditte liikkeelle omassa puutarhassanne? Mistä saitte ideoita ja tietoa? Vinkkaa ja kerro omia kokemuksia, sillä jokainen puutarha on erilainen!

Tervetuloa blogiini!

Olen jo jonkin aikaa (vuoden verran...) pyöritellyt mielessäni ajatusta blogin perustamisesta. Nyt, kevään kynnyksellä 2018, päätin aloittaa oman puutarhablogin. Toivottavasti viihdyt seurassani! 

Nimi Aurinkoa ja aarteita juontaa juurensa meidän valoisasta ja avarasta tontista, joka pitää sisällään vaikka minkälaista aarretta. Ja tietenkin suurimmat aarteet ovat kolme lastamme, jotka puuhaavat puutarhassa lähes yhtä innokkaasti kuin minä. Jokainen tyylillään. 

Perheeseen kuuluu siis lisäkseni kolme lasta ja mies. Mieheni kanssa innostumme joka vuosi jo varhain tulevan kevään ja kesän pihapuuhista, suunnittelemme ja piirrämme, hulluttelemme ideoilla ja tyrmäämme hulluimmat ideat kanveesiin. Joka vuosi uutta syntyy, vanhaa korjataan ja tuunataan. 

Kirjoittelen blogiin asiaa ja ajatuksia puutarhasta ja elämästä yleensä - tervetuloa lämpimästi puutarhamatkalle kanssani!