maanantai 28. toukokuuta 2018

Kasvimaan kevätkylvöt

No nyt on kasvilaatikkomaan muokkaukset tehty ja siemenet, siemenperunat (Timo-lajike) ja istukassipulit (keltasipulia) hankittu. Siispä kylvämään! Ja mitäs ihania herkkuja tänä vuonna kasvimaalla kasvatetaankaan?


Vuoroviljelyn periaatteiden mukaisesti kylvimme lauantaina lasten kanssa yhteen laatikkoon porkkanaa, silpoydinhernettä, vähän salaattia ja pinaattia. Toiseen laatikkoon laitettiin kasvamaan perunaa, persiljaa, ruohosipulia ja sipulia. Kolmannessa laatikossa on monivuotisia ruokakasveja, kuten raparperia, lipstikkaa ja pari mansikan tainta. Mansikat olisi tarkoitus saada omaan laatikkoonsa, mutta ei ehkä vielä tänä vuonna. Haaveena on saada kasvimaan laidalle myös kasvihuone, mutta sekin aikanaan. Kaikille laatikoille laitettiin myös muutama samettikukka kasvikumppaniksi.


Ruohosipulia kasvaa monivuotisena yhdessä laatikossa niin innokkaasti, että olen jakanut sitä kaikille halukkaille kasvattajille. Ja vaikka lapset sitä ohimennen napsivatkin, ei meillä saada kulumaan kasvatettua määrää edes kuluvalla vuosikymmenellä!

Kuvista ei näy, mutta meillä oli seurana myös valtava joukko mäkäräisiä ja hyttysiä, joiden ansiosta teimme kaikki viljelijät aina välillä pieniä hyppykierroksia ympäri puutarhaa. Hauskaahan se oli tietenkin lastenkin mielestä, kun äitikin sinkoili hyttysparvia karkuun!






























Raparperiakin on, mieheni sanoin, "vaikka lampaat söis". Kasvimaani kruunulle on joskus saattanut lentää vähän reilummin lannoitetta, vaikka se pitääkin voimakkaasta lannoituksesta. On jälleen niin ihanaa nähdä, miten kevät ja nyt alkukesä kasvattavat joka päivä kasveja ympäri puutarhaa!



lauantai 19. toukokuuta 2018

Puutarhan alkutaipaleella

Omassa puutarhassa moni asia tuntuu keskeneräiseltä ja varsinkin isossa puutarhassa moni nurkka on ihan oikeastikin vaiheessa. Meidän piha on yli kymmenen vuotta vanha. Alkuvuosina pienen vauvan kanssa puutarhahommat tuntuivat vielä varsin kaukaisilta - vielä ei ollut puutarhahulluus iskenyt. Pikkuhiljaa jalkauduin yhä enemmän ja useammin pihaan ja ideat ja haaveet alkoivat vallata yhä enemmän mieltä.

Lasten myötä aloin itsekin tutkia pihaa uteliailla silmillä, ja miehen kanssa suunniteltiin ja toteutettiin paljon kaikenlaista. Ne ideat ja neronleimaukset vain yltyivät ja lisääntyivät. Kesäillat olivat aivan ihanaa aikaa, kun lapset olivat jo nukkumassa ja meillä ideoita lenteli terassilla istuskellessa.

Nyt lähinnä naurattaa ne suloiset pienet kukkapenkit, joita ensimmäisinä halusin puutarhaan. Melko pian kuitenkin tajusin, että isolla pihalla kaikki pitää olla ISOA. Metri kertaa metri ei näytä miltään - paitsi jos ikeamainen kuutioajattelu on otettu käyttöön.

Onneksi on upeita puutarhakirjoja (niistä parhaista myöhemmin lisää) ja netin valtava ideapankki, joiden avulla löysimme paljon hyviä vinkkejä ja tietoa. Siinä samalla sitten opin latinankielisiä nimiä sekä tuntemaan perennojen ja pensaiden eri lajikkeita.

Tästä lähdettiin liikkeelle keväällä 2005. Nyt tuntuu lohduttomalta näyltä, mutta silloin sitä ei onneksi ymmärtänyt hirvitellä. 

Tälläkin paikalla on nyt mainio piharakennus ja aktiivinen pihatyöalue. 

Mistä te lähditte liikkeelle omassa puutarhassanne? Mistä saitte ideoita ja tietoa? Vinkkaa ja kerro omia kokemuksia, sillä jokainen puutarha on erilainen!