Puutarhan alkutaipaleella

Omassa puutarhassa moni asia tuntuu keskeneräiseltä ja varsinkin isossa puutarhassa moni nurkka on ihan oikeastikin vaiheessa. Meidän piha on yli kymmenen vuotta vanha. Alkuvuosina pienen vauvan kanssa puutarhahommat tuntuivat vielä varsin kaukaisilta - vielä ei ollut puutarhahulluus iskenyt. Pikkuhiljaa jalkauduin yhä enemmän ja useammin pihaan ja ideat ja haaveet alkoivat vallata yhä enemmän mieltä.

Lasten myötä aloin itsekin tutkia pihaa uteliailla silmillä, ja miehen kanssa suunniteltiin ja toteutettiin paljon kaikenlaista. Ne ideat ja neronleimaukset vain yltyivät ja lisääntyivät. Kesäillat olivat aivan ihanaa aikaa, kun lapset olivat jo nukkumassa ja meillä ideoita lenteli terassilla istuskellessa.

Nyt lähinnä naurattaa ne suloiset pienet kukkapenkit, joita ensimmäisinä halusin puutarhaan. Melko pian kuitenkin tajusin, että isolla pihalla kaikki pitää olla ISOA. Metri kertaa metri ei näytä miltään - paitsi jos ikeamainen kuutioajattelu on otettu käyttöön.

Onneksi on upeita puutarhakirjoja (niistä parhaista myöhemmin lisää) ja netin valtava ideapankki, joiden avulla löysimme paljon hyviä vinkkejä ja tietoa. Siinä samalla sitten opin latinankielisiä nimiä sekä tuntemaan perennojen ja pensaiden eri lajikkeita.

Tästä lähdettiin liikkeelle keväällä 2005. Nyt tuntuu lohduttomalta näyltä, mutta silloin sitä ei onneksi ymmärtänyt hirvitellä. 

Tälläkin paikalla on nyt mainio piharakennus ja aktiivinen pihatyöalue. 

Mistä te lähditte liikkeelle omassa puutarhassanne? Mistä saitte ideoita ja tietoa? Vinkkaa ja kerro omia kokemuksia, sillä jokainen puutarha on erilainen!